Modernismi

MODERNISMI
1900-luvun alkupuoli

taustatekijöitä

-suuret sodat
 -teollistuminen, automatisoituminen, kaupungistuminen, joukkoviestinnän kasvu
- tieteiden ja teknologian kehitys (käsitys luonnosta suhteiden verkostona, suhteellisuusteoria, psykoanalyysi ja muuttunut käsitys ihmisen minuudesta)
-  vanha (turvallinen) maailmankuva särkyi, oli reagoitava koko ajan muuttuvaan,
ahdistavaankin maailmaan,  vanhoja arvoja ja instituutioita kyseenalaistettiin - syntyi uusi suhde olemassaoloon

TAITEET ja niiden mukana kirjallisuus reagoivat: oltiin murroskohdassa, haluttiin katkos menneeseen; kirjallisuus halusi irti perinteen ja entistenauktoriteettien määräysvallasta, kokeiltiin uutta.
-Kirjailijat pohtivat, mitä ihminen oikeastaan voi tietää maailmasta, onko yleispätevää totuutta olemassa, kaikki kokevat maailman eri tavoin.
-Kirjailijat kokivat, että oli löydettävä uusi, moderni ilmaisutapa, uusi kieli kuvaamaan muuttunutta maailmaa. Koska jokaisella yksilöllä oli oma todellisuutensa (myös kirjailijoilla), kirjallisuus pirstoutui: jokaisella oli oma tapansa kuvata maailmaa ja todellisuutta. 
-Kirjallisuus sai vaikutteita kuvataiteista, erityisesti kubismista  (jossa kohdetta tarkastellaan yhtä aikaa  eri näkökulmista) ja primitiivisestä taiteesta.
(Muistettava kuitenkin, että modernismin aikana on koko ajan kirjoitettu myös perinteistä todellisuushakuista kirjallisuutta.)

Modernismin (syntyneiden uusien ilmaisutapojen ja "kielien") ominaispiirteitä
proosassa
- juoni ei ole tärkeä vaan hajoaa
-teokset koostuvat löyhästi yhteen liittyvistä tapahtumista ja katkelmista
-ei kerrota perinteistä tarinaa, vaan valotetaan ihmisen sisintä tai luodaan monipuolinen kuva jostakin miljööstä
-muuttunut aikakäsitys näkyy teosten rakenteessa (Aika on kerroksista, läsnä ovat yhtä aikaa mennyt, nykyhetki ja tuleva; ne myös sekoitetaan. Historiallisen, objektiivisen tuntuisen, lineaarisesti etenevän ajan vastakohtana on ns. subjektiivineneli elämyksellinen aika, johon kirjailija saa kosketuksen sukeltamalla henkilönsä minuuteen.)
-suositaan kerronnan vaihtuvia näkökulmia ja kerrontamuodoista vapaasti ajelehtivaa tajunnanvirtaa
-metafiktiiviset ainekset nostetaan näkyviin (kertoja kertoo tekevänsä fiktiota, ei haluta luoda todellisuusilluusiota)
lyriikassa
-muodostui  monia "koulukuntia", ismejä, jotka painottivat kukin  itselleen tärkeänä pitämäänsä asiaa (ekspressionismi, futurismi, dadaismi, surrealismi, imagismi)
-rikottiin tietoisesti kielen perinteisiä sääntöjä, kokeiltiin, leikiteltiinkin
-runon ei tarvinnut olla loogisesti yhtenäinen
-runon kieli oli yksityistä
-korostettiin muotoa ja merkitystä
-suosittiin vapaata mittaa, mutta rytmi oli kuitenkin tärkeä
-kuvallisuus oli tärkeää ( ihmisen sisäinen kokemus kielikuviksi; simultaaniset = samanaikaiset kuvat)
-aihepiirit laajenivat: arkinen elämä ja tabuina pidetyt asiat

Ekspressionismissa erityisesti taiteilijan sisäisen maailman symbolinen esittäminen oli
tärkeää (aistimusvoimaisia kuvia, katkonaisia lauseita, "maailmanparantamista").
Futurismissa ihannoitiin  modernia maailmaa: koneita, autoja, voimaa, vauhtia, sotaa. Käytettiin yllättäviä kielikuvia, erikoista typografiaa (runon ulkoasu), rikottuja lauserakenteita, välimerkittömyyttä.
Dadaismi kyseenalaisti järjen, korosti epäloogisuutta, tarkoituksettomuutta, sattumaa; käytti mielivaltaisia sanoja ja sanaleikkejä sekä rytmisiä äänneyhdistelmiä.
Surrealismi korosti piilotajuntaa (alitajunnan ja unimaailman merkitystä). Kielikuvissa yhdistyivät mahdollisimman erilaiset ainekset; otettiin mukaan eri aistien havaintoja, unia ja houreita.
Imagismi vaati täsmällistä ilmaisua ja puhtaita kuvia (ei liikaa symboleita). Vapaa rytmi ja musiikillisuus olivat tärkeitä.

TEHTÄVÄT: Lue oppikirjasta modernismiin liittyvä alue 146-157 ja 190-197, 198-205.