KIRJOITUSTAIDON KOKEEN (AINEISTOESSEEN) OHJEITA

OHJEITA KIRJOITUSTAIDON KOKEESEEN (AINEISTOESSEESEEN)

Äidinkielen yo-kokeen kirjoitustaidon kokeessa tehtävänäsi on tuottaa pohtiva tai kantaaottava teksti aineistojen pohjalta. 

Aineistot edustavat jotakin tiettyä aihepiiriä, joka liittyy oppiaineeseen tai lukion yhteisiin aihekokonaisuuksiin (aktiivinen kansalaisuus, yrittäjyys ja työelämä • hyvinvointi ja turvallisuus • kestävä elämäntapa ja globaali vastuu • kulttuurien tuntemus ja kansainvälisyys • monilukutaito ja mediat • teknologia ja yhteiskunta).

Aineistoja on tarjolla 6-8 ja sinun on käytettävä niistä vähintään kahta. 

Teemaan (aihepiiriin) liittyviä aiheita on 5-7, valitset niistä yhden ja kirjoitat esseesi. Rajaat itse näkökulmasi tarkemmin, mutta muistat kuitenkin valitsemasi aiheen antaman näkökulman.  

Lähtökohtana aineistojen hyödyntämisessä on, että esseesi lukija ei tunne aineistoja. Sinun pitää siis tutustuttaa esseesi lukija aineistoihin. Tämä tapahtuu niin, että viittaat aineistoihin, selostat niitä ja välillä lainaat suoraan.  Ensimmäisessä viittauksessa annat aineistosta perustiedot: tekijän, otsikon, aiheen tai tekstilajin ja julkaisuajan. Myöhemmin voit viitata tiiviimmin.  

Esseesi on vuoropuhelua aineistojen kanssa. Omaa sanottavaa on oltava riittävästi. Pituussuositus on noin 6000 merkkiä. 

POHJUSTA ENSIN

-Pura ensin tehtävänanto: Mikä on kirjoitettavan esseen aihepiiri, teema? Mitä aiheita (tarkennettuja tehtävänantoja, lähestymistapoja) on tarjolla? Mitä aineistoja on tarjolla? 

-Valitse sellainen tehtävänanto, josta sinulla on paljon sanottavaa. Ideoi ensin ikään kuin otsikkoesseenä ilman aineistoja.

-Silmäile aineistot läpi. Lue ne sitten kokonaan.  

-Valitse aiheeseesi sopivat aineistot.

-Tee muistiinpanoja valitsemistasi aineistoista yksi aineisto kerrallaan: Kuka kirjoittaa, minkä tekstin, missä ja milloin? Yritä tiivistää kirjoittajan tai tekstissä äänessä olijan keskeinen ajatus/näkökulma aiheesta. Mitä muita ajatuksia kirjoittaja esittää? Mitä esimerkkejä, perusteluja hän antaa? Tuo rinnalle omia ajatuksiasi, kokemuksiasi, näkemyksiäsi. Ne voivat tuoda uuden näkökulman, tukea kirjottajan ajatuksia, kumota kirjoittajan ajatuksia. 

-Kun olet käynyt valitsemasi aineistot läpi ja hahmotellut muistiinpanoihisi myös omat ajatuksesi, suunnittele varsinaisen esseesi etenemisjärjestys. 

KIRJOITA ESSEESI

-Kirjoita esseesi hyvällä yleiskielellä. Anna esseellesi otsikko ja laita tehtävännumero otsikon eteen. Esseesi koostuu omasta näkökulmastasi ja asioista, jotka nostat esille aineistoista. Esseesi on vuoropuhelua aineistojen kanssa, mutta tärkeintä on oma pohtiva tai kantaaottava näkökulmasi. Huolehdi siitä, että käytät aineistoja riittävästi ja että ensimmäinen aineiston käyttö ei ole liian "kaukana" aloituksesta. Aineistojen käyttäminen ei saa jäädä irrallisiksi huomioiksi.

-Lopuksi tarkista esseesi. Lue se läpi: Noudatitko tehtävänantoa? Käytitkö aineistoja tarkoituksenmukaisesti? Ovatko viittaukset kunnossa? Onko omaa sanottavaa tarpeeksi? Muistitko kappalejaon? Onko kieliasu kunnossa?

ESIMERKKEJÄ VIITTAUSTAVOISTA

 Katso, miten aineistoon viitataan ensimmäisellä kerralla, kun aineistoa käsitellään, ja miten myöhemmin. Ensimmäisellä kerralla viittaus on perusteellinen. Myöhemmin viitataan esimerkiksi kirjoittajan tai äänessä olijan koko nimellä tai sukunimellä tai esim. "kolumnisti", "kirjoittaja", mutta ei pelkällä etunimellä. Vaihtele viittaustapoja. Kun viittaat aineistoon, käytä preesensiä. Esimerkissä viittaukset on lihavoitu. Kun sinä kirjoitat tekstiä, älä lihavoi.

Voit aloittaa esseesi niin sanotulla suoralla viittauksella aineistoihin tai kirjoittamalla ensin jonkin oman näkemyksen, havainnon, kokemuksen. Esimerkissäni aloitan omalla kokemuksella.

 3. Kiroilu - kotoa opittu tapa 

Tänä vuonna tein lupauksen, että yritän vähentää kiroilemista. Toistaiseksi en ole onnistunut. Joskus kiroilu helpottaa oloa, mutta useimmiten se on ilmaisun köyhyyttä. Monien mielestä kiroileminen on huonoa käytöstä. 

Ehkä minun ei kuitenkaan tarvitsisi tuntea syyllisyyttä kiroilustani, sillä suomalaiset ovat kiroilleet aina. Jari Järvelä kertoo kolumnissaan Tutisevat utareet! Kristuksen mopo! (Etelä-Suomen Sanomat 16.1.2016) kiroilun historiasta ja toteaa, että suomen kielessä on maailman rikkain kirosanavarasto. Hän antaa esimerkkejä siitä, kuinka eri aikoina kiroilu on ollut väylä tunteenpurkauksiin, tabujen rikkomiseen ja jopa solvaamiseen. Järvelä on kuitenkin väsynyt vallitsevaan v-tyyliin ja ehdottaa sen tilalle uudenlaisia, luovempia kirosanoja. Myös suomen kielen opettaja Eva Sundgrenin mielestä kiroilu on kokenut inflaation ja muuttunut arkipäiväiseksi puhetavaksi. Sundgren onkin tiivistänyt näkemyksensä jo Helsingin Sanomissa 20.11.2017 julkaistun yleisönosastokirjoituksensa otsikossa Kiroileminen on huonoa käytöstä. 

Minäkin olen väsynyt kiroilemiseen, mutta miksi jatkan sitä. Mistä olen oppinut kiroilemisen? Ainakin osittain vastaus löytyy Ari Kinnarin pääkirjoituksesta Kuka ####### opetti lapseni kiroilemaan? (HS 5.11.2016) Kinnarin mukaan vanhemmilla, idoleilla, esikuvilla ja heidän esimerkillään on voimaa. Nuoret ottavat mallia vanhemmistaan ja esikuvistaan. Kinnari toteaa: ”Kiroilun approbatur opiskellaan kotona. Lähisukulaisilta saa perusteet voimasanojen käytölle, ja yleensä isä toimii lehtorin.” Olen havainnut saman, mutta sillä erolla, että meillä ”lehtori” oli äiti. 

Kinnarin mukaan lapset ja nuoret saavat lisäoppia kiroiluun koulussa välitunneilla. Myös harrastukset ja netti opettavat. Valitettavasti asia on totta ainakin koulun kohdalla. Kun kulkee välitunneilla koulun käytävillä, erityisesti v-sanaa kuulee tuon tuosta. Kinnari ei oikein usko siihen, että kiroilua voisi vähentää. Hän on pahoillaan erityisesti siitä, että urheilussa kiroilu on hiljaisesti hyväksytty käytäntö, vaikka urheiluseurat antavatkin ohjeita asiallisesta kielenkäytöstä. 

Minun kiroiluni liittyy tiettyihin tilanteisiin: kun olen väsynyt ja asiat takkuavat, kirosana lipsahtaa helposti. Samoin käy, kun on kiire. Yhdessä suhteessa sentään olen hyvätapainen: en kohdista kiroiluani muihin, en syyllisty solvaamiseen. 

Jatka--