MODERNISMI
1900-luvun alkupuoli
taustatekijöitä
-suuret sodat
-teollistuminen, automatisoituminen, kaupungistuminen, joukkoviestinnän kasvu
- tieteiden ja teknologian kehitys (käsitys luonnosta suhteiden verkostona, suhteellisuusteoria, psykoanalyysi ja muuttunut käsitys ihmisen minuudesta)
- vanha (turvallinen) maailmankuva särkyi, oli reagoitava koko ajan muuttuvaan,
ahdistavaankin maailmaan, vanhoja arvoja ja instituutioita kyseenalaistettiin - syntyi uusi suhde olemassaoloon
-Kirjailijat pohtivat, mitä ihminen oikeastaan voi tietää maailmasta, onko yleispätevää totuutta olemassa, kaikki kokevat maailman eri tavoin.
-Kirjailijat kokivat, että oli löydettävä uusi, moderni ilmaisutapa, uusi kieli kuvaamaan muuttunutta maailmaa. Koska jokaisella yksilöllä oli oma todellisuutensa (myös kirjailijoilla), kirjallisuus pirstoutui: jokaisella oli oma tapansa kuvata maailmaa ja todellisuutta.
-Kirjallisuus sai vaikutteita kuvataiteista, erityisesti kubismista (jossa kohdetta tarkastellaan yhtä aikaa eri näkökulmista) ja primitiivisestä taiteesta.
(Muistettava kuitenkin, että modernismin aikana on koko ajan kirjoitettu myös perinteistä todellisuushakuista kirjallisuutta.)
proosassa
- juoni ei ole tärkeä vaan hajoaa
-teokset koostuvat löyhästi yhteen liittyvistä tapahtumista ja katkelmista
-ei kerrota perinteistä tarinaa, vaan valotetaan ihmisen sisintä tai luodaan monipuolinen kuva jostakin miljööstä
-muuttunut aikakäsitys näkyy teosten rakenteessa (Aika on kerroksista, läsnä ovat yhtä aikaa mennyt, nykyhetki ja tuleva; ne myös sekoitetaan. Historiallisen, objektiivisen tuntuisen, lineaarisesti etenevän ajan vastakohtana on ns. subjektiivineneli elämyksellinen aika, johon kirjailija saa kosketuksen sukeltamalla henkilönsä minuuteen.)
-suositaan kerronnan vaihtuvia näkökulmia ja kerrontamuodoista vapaasti ajelehtivaa tajunnanvirtaa
-metafiktiiviset ainekset nostetaan näkyviin (kertoja kertoo tekevänsä fiktiota, ei haluta luoda todellisuusilluusiota)
lyriikassa
-muodostui monia "koulukuntia", ismejä, jotka painottivat kukin itselleen tärkeänä pitämäänsä asiaa (ekspressionismi, futurismi, dadaismi, surrealismi, imagismi)
-rikottiin tietoisesti kielen perinteisiä sääntöjä, kokeiltiin, leikiteltiinkin
-runon ei tarvinnut olla loogisesti yhtenäinen
-runon kieli oli yksityistä
-korostettiin muotoa ja merkitystä
-suosittiin vapaata mittaa, mutta rytmi oli kuitenkin tärkeä
-kuvallisuus oli tärkeää ( ihmisen sisäinen kokemus kielikuviksi; simultaaniset = samanaikaiset kuvat)
-aihepiirit laajenivat: arkinen elämä ja tabuina pidetyt asiat
tärkeää (aistimusvoimaisia kuvia, katkonaisia lauseita, "maailmanparantamista").
Futurismissa ihannoitiin modernia maailmaa: koneita, autoja, voimaa, vauhtia, sotaa. Käytettiin yllättäviä kielikuvia, erikoista typografiaa (runon ulkoasu), rikottuja lauserakenteita, välimerkittömyyttä.
Dadaismi kyseenalaisti järjen, korosti epäloogisuutta, tarkoituksettomuutta, sattumaa; käytti mielivaltaisia sanoja ja sanaleikkejä sekä rytmisiä äänneyhdistelmiä.
Surrealismi korosti piilotajuntaa (alitajunnan ja unimaailman merkitystä). Kielikuvissa yhdistyivät mahdollisimman erilaiset ainekset; otettiin mukaan eri aistien havaintoja, unia ja houreita.
Imagismi vaati täsmällistä ilmaisua ja puhtaita kuvia (ei liikaa symboleita). Vapaa rytmi ja musiikillisuus olivat tärkeitä.
TEHTÄVÄT: Lue oppikirjasta modernismiin liittyvä alue 146-157 ja 190-197, 198-205.